Uuden alku

Uuden alku on vanhan loppu. Pitkään jatkuneiden pohdintojen jälkeen päätin kuopata vanhan matka/aussiblogini, jonka päivitystahtikin oli hidastunut huonosta olemattomaksi ja aloittaa kokonaan alusta. Uusi nikki, uusi blogipohja, uusi teema. Uusi kaikki. Uusi elämänvaihe. Sama vieras kotimaa, sama miesrakas.

IMG_8818pieni

Meille tulee vauva. Olen Kengurumama, Aussilan talveen syntyvän pikkumiehen äiti ja täysin uuden aluevaltauksen edessä. En ole koskaan potenut vauvakuumetta, haaveillut omasta lapsesta tai tuskaillut lapsettomuuden kanssa. Olen länsimaiseksi ensisynnyttäjäksi liian riittävän iäkäs, selvästi yli kolmenkympin. En oikeastaan edes pidä kauheasti muiden lapsista. Tiedättehän, niistä äänekkäistä, korkealta ja kovaa jokeltelevista vauvoista joilla on räkää poskella ja kuolatahra kauluksessa. Kun työkaverit kahvipöydässä ihastelevat muiden lapsosten lutuisia kuvia, keksin minä hätäpäissäni salonkikelpoisia standardi-ihasteluita söpöydestä ja ihanuudesta kun iPhonen näytöltä tuijottaa takaisin tuntematon kaljupää suu ammollaan. Ei vaan sytytä. Ei edes nyt raskaana, pahimmissa hormonihuuruissa. Kavereiden lapset ovat hieman eri juttu. Niihin on joku tunneside, koska no, ne ovat kavereiden lapsia ja heille tärkeitä. Mitä vanhempi lapsi, sitä todennäköisemmin opin tyypistä pitämään, mutta luonnostaan se ei ole koskaan tullut. Ja moni on asiasta matkan varrella loukkaantunut. Vasta erään kiwi-kaverini napakka kommentti siitä, ettei hänkään, yhden lapsen supermama (tiedättehän, se luomuruokaa kokkaava ja kasvattava, kodin kunnossapitävä reissutöissä olevan miehen vaimo-tyyppi) pidä muiden lapsista, ja ettei tarvitsekaan. Huhh. Alan vihdoin harkita perheellistymistä, jos sen voi tosiaan tehdä omalla tavallani, muiden lapsia edelleen rankasti vierastaen ja tuntemattomia alamittaisia vältellen.

IMG_8832pieni

Kenguruntassu eli Kengaroo Paw-kasvi

Meillä mies toivoi vauvaa ja pitkien pohdintojen jälkeen jyrkkä ei-kantani laimentui ehkä sitten joskus-vaiheesta siihen pisteeseen, että katsotaan mitä tapahtuu.. no, asiat alkoivat tapahtumaan aikastalailla samointein, vaikka pari kuukautta varoaikaa ja sopeutumista olisi ollut ihan tervetullut viivästys… Nyt täällä ollaan sitten siinä pisteessä, että ei auta kuin sopeutua edessä oleviin muutoksiin! Raskausaika ei ole ollut helppoa ja vaivatonta, eikä vielä hieman vieraassa maassa luoviminen ilman valtavaa tukiverkostoa ole ainakaan helpottanut asiaa, mutta pärjätty on, vaikkei aina nautittu. Emme kyllä kumpikaan tiedä lapsista, vauvoista tai raskaudesta yhtään mitään. Tyhmien kysymysten määrä neuvolassa, lääkärissä ja parin ystävän keskuudessa on suuri. Onneksi kaikki yllämainitut tahot ovat jaksaneet selittää, ymmärtää, vääntää rautalangasta ja nauraa mukana.

IMG_8838pieni

Mitä pidemmälle raskaus on edennyt, sitä enemmän on sisälläni syntynyt taas into bloggaamiseen, suomeksi tekstin tuottamiseen ja asioiden pohdintaan. Ihan kaikkia linjavetoja en blogin suhteen ole vielä tehnyt, että mitä kerrotaan ja näytetään ja mitä ei, mutta on sitä ennenkin sävelletty lennosta (ja menty perä edellä puuhun). Täytyy nyt ihan ensin opetella tätä WordPressin käyttöä ja sukeltaa takaisin blogimaailman syövereihin. Vajaa vuoden tauko taisi olla paikallaan, kun nyt yhtäkkiä taas kiinnostaa.

Tervetuloa matkaan mukaan!

Jätä kommentti

Your email address will not be published. Required fields are marked *