Yökkis!

Ja näin pari päivää ollaan menty eteenpäin testin plussasta.

YÖK, YÖK ja YÖK! Olisikin kunnon oksennus olo, mutta ku ei. Siis on vaan sellanen ärsyttävä etova olo ja paine vatsassa. “Kyllä se siitä!” “Muista juoda vettä ja Vissyä” “Odota pari kuukautta, ni ei tunnu enää missään!” Näin ne sanoo :/ Haistakoot… Ei se tässä olotilassa auta miua.

Maanantaina soitteleekin sitten neuvolan täti miulle päin ja päästään asioita hoitamaan.

Mies on ihan intopinkeenä tässä, mie en vieläkään oikein tiedä mitä ajatella. Päivä kerrallaan vaan eteenpäin ja toivotaan että kaikki menee loppuun asti hyvin. Työpäivää aloitellessa siis! Mukavaa keskiviikkoa ja pitäkää huoli toisistanne!

Moikka maailma!

Tästä se nyt sitten lähtee!

Näin ajattelee tämä 28-vuotias savolaisnaikkonen, kun alkaa totuus pikkuhiljaa asettua mieleen.

Ensin haluan kaikille Teille kertoa, että pelkään raskautta ja synnytystä jo ajatuksenakin todella paljon. Siksi myös raskauden suunnittelu on mennyt näin myöhäiseen ikävaiheeseen, vaikka miulla on maailman ihanin aviomies rinnallani. Nyt sitten kesän alussa -16 päätimme yhdessä, että kokeillaan mitä tästä tulee, jos mie jätän e-pillerit pois. (Syönyt aknen ja kipuilun vuoksi yhteensä 15 vuotta)

Viimeisen pillerin otin elokuussa -16. Kaikki meni syht hyvin tästä eteenpäin, eli ei suurempia kipuiluja saati mielialamuutoksia tai aknen takaisin pamahtamista. Sitten tuli vuoto. Normaalisti noin 26kp tienoilla, JES, en ole siis raskaana.

Nyt sitten tässä lokakuun alkupuolella, oikeastaan viikon sisään kahtena yönä olen herännyt koviin alavatsakipuihin jotka kuitenkin rauhoittuneet panadolilla. Ajattelin itsekseni että joo, tää johtuu siitä ku toiset luomut vasta tulossa ja kivut palanneet. Menkkoja ei kuitenkaan kuulu…

Eilen 18.10. soitin omaan tk:n hoitajalle, joka oli sitä mieltä että otetaan varmuuden vuoksi päivystyksessä verenkuva ja virtsakoe, poisluetaan mahdollisuus tulehduksiin ja raskauteen… Illalla töiden jälkeen ei siis muuta kun sairaalan labraan kokeisiin, sieltä saan tuloksia kysellä sitten klo 19 maissa.

Miehen kanssa pakattiin viikonlopun aikana metsästettyjen hirvien jauhelihat pakkaseen ja kun tämä oltiin tehty, mentiin terassille tupakalle. Ajattelin että soitanpa nyt sitten niistä kokeista.

“Täällä kaikki arvot ovat normaalit, ei mitään hätää. -hiljaisuus- Raskaustesti on positiivinen” PAM! Silloin meni hetken verran maailma ohi, hoitajakin kysyi puhelimen toisessa päässä “Haloo?” jolloin pyysin toistamaan mitä hän oli juuri kertonut minulle. SE OLI SIINÄ!

Tumppasin tupakan samantien, mies katsoi minua naama kysymysmerkillä että MITÄ? Mentiin sisälle jossa hänelle kerroin sitten mitä minulle oltiin kerrottu päivystyksestä. Hän on siis meistä se joka enemmän lasta haluaa ja odottaa kuin minä itse. Sovittiin sitten siinä hieman itkunsekaisin tuntein, että mennään hetki ja päivä kerrallaan eteenpäin, yhdessä!

Tiedän, kaikki on vielä näin alkuvaiheessa mahdollista, sitä mie tässä pelkäänkin. Ja pelkään että tämä pelko stressaa minua niin että pahin mahdollinen tapahtuu… Näin totean hieman suruissani.