Aikataulutettu vauvavuosi?

How do you guys do it?!

Rupesin pohdiskelemaan asiaa, kun syöttelin pojulle iltapuuroa klo 18. Eilen samoissa puuhissa oltiin vasta kasin jälkeen!

En ole oikein koskaan oppinut rytmittämään arkeani. Työt ym. tietysti on hoidettu ennalta määriteltyinä kellonaikoina, mutta muuten.. Ei.

Miksi syödä päivällinen joka päivä klo 17? Entä jos onkin nälkä jo klo 16.30? Tai vasta klo 18? Tai miksi käydä nukkumaan illalla klo 21, jos aamulla ei ole pakko herätä klo 6?

Meillä arki pyörii täysin lapsentahtisesti. Tai minun arkeni, koska mies opiskelee. Eniveis. Minä herään, kun lapsi herää. Lapsi syö silloin kun huvittaa, nukkuu kun huvittaa, leikkii kun huvittaa. Minä hoidan kotihommat kun ehdin. Koira lenkitetään kun ehditään. Kaupassa käydään kun keritään.

Ajatus kaiken kellottamisesta jo nyt, kun poju on vielä VAUVA, tuntuu todella hölmöltä. Tottakai joskus on pakko hieman vilkuilla kelloa; jos nyt kuitenkin kokeiltaisiin syödä, kun puolen tunnin päästä on sovittu meno. Yritetään pysyä vielä hetki hereillä, nukutaan sitten autossa.

Mutta muuten meillä mennään täysin herran ehdoilla. Kuinka minä voisin muka tietää paremmin kun lapsi itse, milloin hänellä on nälkä? Ja kyllä itseäkin nukuttaa joinain iltoina aiemmin kun yleensä, tai toisinaan aamulla pidempään.

Siltikin tuntuu, että jonkinlainen rytmi arjessa on oltava. Siksi meillä yritetään hoitaa lenkkeilyt ja kaupassa käynnit ja iltakylvyt edes suht samoihin aikoihin. Yritetään. Yleensä huonolla menestyksellä.

Aamut aloitetaan aina samalla lailla, ja iltaisinkin yritän pitää selkeät “kohta käydään nukkumaan”-meiningit. Mutta niistäkin on joskus joustettava. Jos uni ei tulekkaan, vaikka niin kovin oltiin jo väsyneitä, saattaa isi kaapata vielä kainaloon. Jos yöunet venyy, ja aamulla on jo hirmu nälkä, jättää äiti oman aamupalan tekemättä jotta herra pääsee heti syömään.

Herää siis kysymys, onko se niin kovin suuri paha, ettei kello näyttele meillä niin kovin suurta roolia? Lapsi on iloinen, tyytyväinen, hyvin harvoin kovin väsynyt tai nälän takia kiukkuinen.

Kun meille toukokuussa syntyy toinen mukula, muuttuu arki taas väkisinkin. Vastasyntynyt ei ymmärrä kellon päälle sitäkään vähää. Kyllä me kai joskus opitaan, kun tulee työt ja tarhat kuvioihin, mutta siihen asti me aiotaan mennä ihan omaan tahtiin, koska näin on meille hyvä 🙂

Jätä kommentti

Your email address will not be published. Required fields are marked *